Sitran ja Kantar TNS:n vuonna 2021 tekemän kyselytutkimuksen mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista (87%) pitää luontoa omassa elämässä ja arjessa melko tai erittäin tärkeänä. Lisäksi koronan aikana suomalaisten luontosuhde ainoastaan kasvoi, eikä muutos liene laantunut siinä missä etätyötkin ovat jääneet yhä useammalla tavaksi. Trendi, jota korona-aika ei kuitenkaan pysäyttänyt on kaupungistuminen. Toisin sanoen yhtälömme sanoo, että korona-ajan jälkeen ihmiset arvostavat luontoa yhä enemmän, mutta silti muuttavat kaupunkeihin yhtä paljon kuin ennenkin. Yhdistelmä kuulostaa melko vahvasti pohjoisen skandinavian pääkaupungilta Oululta.
Oulun kaupunkirakenne on nimittäin lähiluonnon ja viheralueiden toteuttamisen suhteen hyvin optimaalinen. Oulu on Suomen viidenneksi suurin kaupunki väestöluvun mukaan, mutta väestötiheys on vasta 34. suurin (72,51 as./km²). Jopa Kempeleen ja Kemin väestötiheydet ovat Oulun edellä. Tämä mahdollistaa ensinnäkin sen, että Oulussa ei ole pulaa siitä, mistä ottaa tilaa lähiluonnolle. Oulun levittäytyneisyys ja pieni keskusta-alue osaltaan tekevät helpommaksi sen, että lähiluontoa ja viheralueita voidaan rakentaa erityisesti kaupunki-alueen tuntumaan, joka tekee lähiluonnosta saavutettavamman kaikille ja lisäksi Oulusta houkuttelevan kaupungin.
Sen lisäksi, että suomalaiset kokevat luonnon tärkeäksi, on luonnolla ja ulkoilulla yleisestikin merkittäviä terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Nämä terveys- ja hyvinvointivaikutukset näkyvät yleisen hyvinvoinnin lisäksi ihan puhtaina numeroina: juuri julkaistun THL:n, Luken ja NHG:n selvityksen mukaan Suomi voi saada jopa satojen miljoonien eurojen hyödyn joka vuosi luontoympäristöjen avulla. Luontoarvojen korostaminen ei siis ole mitään huttua, vaan tiedepohjaista päätöksentekoa.
Puhumattakaan luonnon ja viihtyisän kaupungin merkityksestä vetovoimalle. Yleinen käsitys siitä, että lyhyen aikavälin taloustavoitteet ovat ristiriidassa ympäristöarvojen edistämisen kanssa on erityisesti paikallisella tasolla harhaanjohtava. Kaupungistumisen edetessä kaupungit ja alueet vertailevat ja kilpailevat jatkuvasti keskenään, koska kaikki ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia vetovoimasta. Ennen kaikkea hyvinvoinnin edistäminen lähiluonnon ja viheralueiden avulla on kustannustehokas keino panostaa kaupungin vetovoimaan. Oulun olisikin hyvä aloittaa tuleva valtuustokausi juuri näitä teemoja edistämällä, jos taloustilanne hankaloittaa yhä rakennusalan investointimahdollisuuksia.
Joku saattaa tässä vaiheessa todeta, että Ouluhan on jo juuri levittäytyneisyytensä takia melko ansioitunut ympäristökaupunki. Sinänsä totta, mutta toistaiseksi Oulu pysyttelee ympäristöltään viihtyisänä kaupunkina lähinnä autoileville syrjemmällä asuville, ennemmin kuin vaikkapa keskustassa asuvalle opiskelijalle. Ainolan puistoa lukuun ottamatta keskustan varsinaiset viheralueet jää melko ohueksi, puhumattakaan varsinaiseen luontoon pääsemisestä. Tämän muuttaminen on oleellista, koska keskusta on alueena se, joka eniten vaikuttaa kaupungin vetovoimaan.
Oululla on valtavasti potentiaalia jopa Suomen vetovoimaisimmaksi kaupungiksi. Lähiluonnon ja viheralueiden toteuttaminen erityisesti keskustan tuntumassa on Oulun maantieteellisen sijainnin ja kaupunkirakenteen ansiosta yksi tehokkaimpia tapoja edistää tätä vetovoimaa. Käytännössä tämä on lähinnä kaavoituskysymys ja sitä myöten lähinnä poliittisen tahtotilan kysymys. Valitettavasti ainakaan ulkoilumahdollisuuksien tukeminen kevyen liikenteen kautta ei monella muulla puolueella ollut prioriteettilistan kärjessä talousarviota laadittaessa. Toivonkin, että linjoja ulkoilumahdollisuuksiin, lähiluontoon ja viheralueisiin liittyen harkittaisiin uudelleen tutkimustietoon pohjaten – viihtyisä ja hyvinvoiva kaupunki on kaikkien etu.