Liityin Vihreisiin 2024 maaliskuussa. Tätä edelsi vuosia pohdintoja siitä, haluanko olla puoluepolitiikassa mukana ja miten haluan ylipäätään vaikuttaa yhteisiin asioihin. Politiikka tuntui kuitenkin aina erityisen mielenkiintoiselta ja olen aina lukioikäisestä lähtien käynyt suhteellisen aktiivista pohdintaa siitä, missä poliittinen kotini on.
Sen verran voin paljastaa heti alkuun, että tämä vaellukseni poliittisella kentällä alkoi Vihreistä, jonka jälkeen olin pitkään “vaelluksella”. Tuon vaelluksen aikana vähintäänkin samaistuin jollain tavalla lähes kaikkiin eduskuntapuolueisiin yksi kerrallaan. Arvauksia saa heittää, että mitkä puolueet tästä joukosta puuttuvat. Erityisesti Kokoomus tuntui pitkään hyvältä ja sopivan edistysmieliseltä vaihtoehdolta.
Se mikä ei ole muuttunut missään vaiheessa arvomaailmassani on se, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat mielestäni hyvin selkeästi aikamme suurimmat kysymykset, joihin olen aina halunnut päästä vaikuttamaan. Tämä poliittisen kartan kierros sattuukin ajoittumaan hyvin merkittäviltä osin juuri niille vuosille, kun ilmastonmuutoksesta tuli aivan toisella tasolla puheenaihe kaikessa julkisessa keskustelussa vuonna 2018. Tämä onkin osasyy siihen, miksi a) aikanaan lähdin vaeltamaan yhtään mihinkään Vihreistä ja b) juuri nyt palasin takaisin Vihreisiin.
Näiden vuosien aikana suomalaisilla poliittisilla puolueilla tuntui nimittäin olevan hyvin laaja konsensus siitä, että ilmastotekoja on tehtävä. Jossain määrin tämä ehkä pätee nykyäänkin puheiden tasolla, mutta nykyisen hallituksen myötä on osoittautunut hyvin selväksi, että ilmastoteot ovat yksi helpoimmista kompromissin aiheista. Itselleni on kuitenkin ilmiselvää, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat aiheita, joista meidän sukupolvemme ei yksinkertaisesti voi tehdä kompromisseja.
Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan läheskään ainoa syy, miksi päädyin politiikkaan ja valitsin Vihreät. Toinen arvo, josta on lähiaikoina ollut selviä kuihtumisen merkkejä, on liberaalius ylipäätään. Ihmiselle on hyvin luonnollista säikähtää muutosta ja lähiaikoina kuulee monesti puhuttavan, kuinka liberaaliuteen liittyvät asiat menevät niin sanotusti liian pitkälle. Esimerkkinä tästä toimii jokin aika sitten kaduille ilmestyneet sukupuolineutraalit liikennemerkit.
Itselleni hyvä periaate politiikassa on se, että niin kauan kuin toisen oikeuksia ei loukata, niin kieltämiseen ja edistämättömyyteen tulee suhtautua erittäin kriittisesti. Esimerkiksi varastamisen pitää tietysti olla kiellettyä, koska se rikkoo toisen omistusoikeutta. Toisaalta sukupuolivähemmistöön kuuluvalle ei liene ainakaan erityisen miellyttävää se, että kaiken muun ulkopuolisuuden tunteen lisäksi liikennemerkitkin muistuttavat muottiin kuulumattomuudesta. Sen sijaan hattupäiset miehet eivät kyseisessä muutoksessa mitään häviä. Taloustieteellisesti tätä voisi jopa kutsua Pareto-parannukseksi.
Liberaaliudesta ei kuitenkaan kannata poimia ainoastaan kirsikoita kakusta korostamalla arvoliberaaliutta, mutta ei taloudellista liberaaliutta. Vihreiden sijaintia oikeisto-vasemmisto -akselilla kuvataan usein epäselväksi ja me Vihreät itse aina toteamme, että emme ole akselin kummallakaan puolella vaan edellä – viitaten Vihreiden pragmaattiseen suhtautumiseen talouteen, jota kutsutaan niin sanotuksi pro-market -periaatteeksi. Se perustuu ajatukseen siitä, että markkinatalous on yksi tehokkaimmista keinoista, jolla voimme tavoitella parempaa yhteiskuntaa, asettamatta bisnestä kuitenkaan itseisarvoksi. Toisin sanoen merkitystä ei ole ainoastaan sillä, että rahaa tulee, vaan myös sillä mistä rahaa tulee – onko se esimerkiksi pikamuotia vai kiertotaloutta. Tämä eroaa merkittävästi esimerkiksi Kokoomuksen pro business -ajattelusta, jonka hedelmä on kukoistanut erityisesti nykyisen hallituksen päätösten myötä: työmarkkinauudistusten joukosta löytyy useita ehdotuksia, jotka kyllä miellyttävät työnantajaosapuolia, mutta joille on vaikea todistaa taloustieteellisesti hyödyllisiä tulemia. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa ensimmäisen sairauslomapäivän palkkattomuus, josta on jo naapurimaassamme huonoja kokemuksia. Kaikessa ei tarvitse matkia Ruotsia…
Liberaaliin arvomaailmaani kuuluu talousliberaalit arvot, kuten mahdollisimman vapaa markkinatalous, yksilön vastuu ja vapaus sekä kansainvälinen kauppa ja yhteistyö. On yhteisen hyvän kannalta erittäin oleellista, että tällaiset rakenteet mahdollistavat itsensä toteuttamisen. Yhtä oleellista on kuitenkin myös selkeät ja reilut pelisäännöt taloudelle niin yksilön kuin ympäristön kannalta. Tämä ei ole ainoastaan oikeudenmukaista, mutta myös taloustieteellisesti kannattavaa: huonolla kansanterveydellä ja ympäristötuhoilla on kustannuksensa.
Jos fiksu ja edistysmielinen politiikka kuulostaa kutsuvalta, lähde mukaani rakentamaan sitä! Voit tukea poliittista työtäni esimerkiksi avustamalla esitteiden jakamisessa, lahjoittamalla kampanjaani tai liittymällä kampanjatiimiin – nykäise vain hihasta.